Viikingit jättivät meille kulttuurinsa todisteita: riimut. Niitä löytyy esineistä, kivistä, tatuoinneista ja muualta. Sekä viikinkien että kelttiläisten kielten käyttämät riimut muodostavat viestintäjärjestelmän, joka koostuu 24 skandinaavisesta merkistä tai tähtikuviosta.
Viikinkiaakkosten alkuperää kuvataan usein mystiseksi ja niiden kohtaloa muuttumattomaksi. Tätä kuuluisaa aakkostoa kutsutaan myös nimellä “Futhark” tai riimut. Sana “futhark” juontaa juurensa muinaisnorjan sanasta “rûn”, joka tarkoittaa kirjaimellisesti “salaista kirjoitusta”. Ei siis ole yllättävää, että tämä aakkosto ei ole vain kokoelma kirjaimia, vaan siihen liittyy myös arvoituksellinen ja pimeä puoli.
Viikingit ja heidän aakkostonsa
Riimuaakkoset jakautuvat kolmeen sukuun: Tyrin aettiin, Hagallin aettiin ja Freyrin aettiin. Jokainen suku koostuu kahdeksasta riimusta, ja riimuaakkoset muistuttavat etruskien, retialaisten, camunilaisten, italialaisten tai latinalaisten aakkosten sovellusta. Lisäksi joidenkin kirjainten nimet ovat saaneet tutkijat päättelemään suoran yhteyden tämän symbolijärjestelmän ja arkaaisen kreikkalaisen aakkoston välillä.
Riimukirjoituksia luetaan vasemmalta oikealle, mutta myös päinvastoin. Aakkosto koostuu pystysuorista ja vinoista viivoista, sillä riimuissa ei juurikaan ole vaakasuoria tai kaarevia viivoja. Tämä johtuu todennäköisesti siitä, että puunkuoren palaset, joihin ne kaiverrettiin, eivät tehneet vaakasuorista viivoista mahdollisia. Kirjoitus olisi ollut lukukelvotonta puun syiden vuoksi, ja lisäksi alusta olisi halkeillut ja vaurioitunut.
Vuosien saatossa maailma on nähnyt monia riimuaakkosten muunnelmia. Vanhin riimuversio, “vanhempi Futhark”, koostui 24 kirjaimesta ja oli käytössä 2.–8. vuosisadalla.
@jeje_et_lulu
Muinaisenglannin myötä syntyi toinen riimuaakkosten muoto, joka koostui 36 riimusta ja tunnettiin nimellä Futhorc. Muita muinaisenglannin aakkosista peräisin olevia muotoja, kuten “thorn”- ja “wynn”-riimut, lisättiin mukaan. Vanhempi Futhark yksinkertaistui myöhemmin uudeksi versioksi, joka koostui 16 riimusta ja tunnettiin nimellä “nuorempi Futhark”.
Tämä viimeinen muunnelma yksinkertaistui myöhemmin ja synnytti Hälsingin riimut. Noin vuoden 1100 aikoihin kaikki nämä muunnelmat katosivat, ja tilalle tulivat keskiaikaiset 27-kirjaimiset riimut. Futharkin uusimpia versioita on kaksi: tanskalainen versio lyhyillä oksilla ja norjalais-ruotsalainen muunnelma, joka erottuu pitkillä, lyhyillä oksillaan. Joillakin syrjäisillä alueilla riimuja käytettiin aina 1900-luvun alkuun asti.
Riimujen käyttö viikinkien keskuudessa
Viikinkimytologian mukaan riimut löysi ensimmäisenä jumala Odin. Hänen kerrotaan viettäneen 9 päivää ja 9 yötä riippuen jaloistaan puussa, syömättä ja juomatta, minkä jälkeen hänelle välittyi tieto riimuista. Joka tapauksessa riimuilla on ennustava merkitys.
Magian maailmassa riimut eivät ole vain satunnaisesti valittuja aakkosten merkkejä. Muista, että Loki sai tukea viikinkiriimuista pyrkiessään saamaan vallan Thorista. Näillä symboleilla on kaikilla nimi, ääntämys, merkitys ja erityinen historia. Niiden mystinen luonne ei varmasti ole sattumanvaraisen luomisen tulos. Viikingeillä oli tapana kaivertaa riimuja puuesineisiin tai riipuksiin suojautuakseen jumalten vihalta. Hengellinen ulottuvuus oli ensiarvoisen tärkeä heidän jokapäiväisessä elämässään.
Koska heille oli suuri kunnia kuolla taistelussa, he eivät epäröineet kääntyä viikinkien näkijöiden puoleen saadakseen varmuutta tulevista taisteluista. Se oli jopa tapana päälliköiden keskuudessa, joille riimujen analysointi palveli jumalten tahdon paljastamista.
@bdebalc
Riimut ennustamisessa
Riimut on yleensä kaiverrettu pieniin kiviin, joita näkijät myyvät tulkintoja varten. Kun yksilö nostaa ne, ne voivat paljastaa tietoa, joka on ihmiselle saavuttamatonta. Näkijä luo sopivan ympäristön kynttilöillä, suitsukkeilla, rauhoittavalla musiikilla jne. Riimukivien nostaminen tapahtuu suunnilleen samalla tavalla kuin tarot-korttien nostaminen.
Ne paljastavat tietoa menneisyydestä, nykyhetkestä ja tulevaisuudesta. Joka tapauksessa vain näkijä, henkilö jolla on aistien ulkopuolisia kykyjä ja kyky yhdistää elementtejä toisiinsa, voi analysoida ja antaa riimuista oikean tulkinnan.
Niille uskottiin voima luoda yhteys kuolleiden ja elävien välille, koska ne yhdistettiin jumala Odin-jumalaan. Ne kuvaavat joko jumalallista, mielikuvituksellista, luonnollista, sääilmiöitä, kasvikuntaa tai ihmisyyttä. Toisaalta niiden aakkosjärjestyksen tarkempi analyysi osoittaa, että riimut heijastavat henkistä kehitystä.
Viikingit eivät käyttäneet niitä vain kommunikointiin keskenään, vaan myös keskustellakseen yliluonnollisen maailman kanssa. Riimukivet toimivat käytävänä luonnollisen maailman ja yliluonnollisen maailman välillä. Huomaat, että niitä käytetään kirjallisuudessa tuomaan mystiikkaa tapahtumiin. Esimerkkinä Jules Vernen “Matka maan keskipisteeseen”, joka alkaa riimuilla kirjoitetulla salakoodilla.
