Mitä tulee mieleesi, kun ajattelet viikinkikyliä? Kuvitteletko vilkkaan, linnoitusmaisen muurin ympäröimän kylän? Vai kenties eristyneen maatalousyhteisön jossain Euroopan kolkassa?
Todellisuudessa viikinkikylät vaihtelivat suuresti kooltaan ja rakenteeltaan sijainnistaan, käyttötarkoituksestaan ja tuotannostaan riippuen.
Tämän seurauksena monet nykyiset ranskalaiset kylät juontavat juurensa pohjoismaiseen mytologiaan; paikat kuten Écaquelon (tarkoittaa “tämän puolen taloa”), Houlbec-près-le-Gros-Theil (kirjaimellisesti “vihreä tammi lähellä Gros Theiliä”) ja Dieppe (“syvä satama”) kätkevät sisäänsä ainutlaatuisia tarinoita, joiden jäljet ulottuvat vuosisatojen taakse!
Katsotaanpa, millaista viikinkien elämä oli ja miltä heidän kylänsä näyttivät.
Maatalouskylät (Bygdes)
Yleisin viikinkikylän tyyppi oli nimeltään “bygde”. Se oli pieni maatalousyhteisö, joka koostui kymmenistä talouksista ja rakennettiin usein raivatulle maalle lähelle soita, jokia ja järviä. Bygdet olivat yleensä omavaraisia, mikä tarkoitti, että asukkaat pystyivät tuottamaan riittävästi ruokaa ilman tarvetta käydä kauppaa muiden yhteisöjen tai vieraiden valtojen kanssa. Jokaisella taloudella oli yleensä oma maapläntti vehnän, ohran, kauran ja rukiin viljelyyn sekä eläinten, kuten lehmien, lampaiden ja sikojen, kasvattamiseen. Yhteisön asukkaat hyödynsä myös läheisiä vesistöjä kalastukseen tarpeen mukaan.
Kauppakylät (Tingstadir)
Toinen viikinkikylän tyyppi tunnettiin nimellä “tingstadir” tai “thingstead”. Nämä kylät olivat suurempia kuin bygdet, mutta silti suhteellisen pieniä verrattuna nykykaupunkeihin. Yleensä tingstadir koostui 40–200 taloudesta, jotka ympäröivät suurta avointa tilaa nimeltä “thing”, jossa ihmiset kokoontuivat julkisiin kokouksiin ja tapahtumiin, kuten markkinoille.
Näissä kylissä oli yleensä yksi tai kaksi kirkkoa sekä erillinen hautausmaa-alue. Ne toimivat myös paikallishallinnon keskuksina, joissa jaettiin oikeutta ja ratkottiin naapuriyhteisöjen välisiä kiistoja.
Linnoitukset (Borgar)
Viimeinen viikinkikylän tyyppi oli nimeltään “borgar” eli linnoitettu kaupunki. Nämä asutukset rakennettiin korkeille paikoille ja niitä suojasivat korkeat kivi- tai puumuurit, riippuen niiden koosta ja sijainnista. Borgarit sijaitsivat usein tärkeiden kauppareittien varrella suojellakseen kauppiaita ohikulkijoilta ja rosvoilta. Joillakin borgareilla oli myös sotilaallinen tehtävä, kuten suojaaminen vihollisen hyökkäyksiltä tai hyökkäysten käynnistäminen naapurialueiden kilpailevia heimoja vastaan.
Linnoitusten sisällä oli yleensä suuri keskeinen sali, jossa kaikki kokoontuivat juhliin ja seremonioihin; varsinaisia asuintaloja muurien sisäpuolella oli kuitenkin harvoin, sillä useimmat ihmiset asuivat pienemmissä taloissa pääporttien ulkopuolella, vaikka poikkeuksiakin saattoi olla kaupungin koosta ja tarkoituksesta riippuen!
Viikinkikyläläisten valmistamat perustuotteet
Viikinkikylissä valmistettujen tuotteiden tyyppi riippui pitkälti alueen käytettävissä olevista resursseista. Rannikkoyhteisöissä kyläläiset keskittyivät esimerkiksi pääasiassa kalastukseen ja tavaroiden vaihtokauppaan muiden kylien kanssa.
Maatiloilla kyläläiset taas viljelivät ohraa ja vehnää sekä kasvattivat karjaa (lampaita ja nautoja) ruoantuotantoa varten. Alueilla, joilla oli runsaasti rautamalmia tai puuta, kyläläiset keskittyivät metallintyöstöön tai puusepäntöihin valmistaakseen työkaluja tai aseita kaupankäyntiä tai puolustusta varten.
Elämänrytmi viikinkikylissä
Elämä viikinkikylissä pyöri kahden päätoiminnan ympärillä: maanviljelyn ja kaupankäynnin, jotka tapahtuivat yleensä eri vuodenaikoina. Keväällä ja kesällä, jolloin sää oli suotuisampi maataloustöille, kuten kylvämiselle tai karjan hoidolle, kyläläiset käyttivät suurimman osan ajastaan maanviljelyyn.
Sitten tuli syksy, jolloin sadot oli korjattu ja eläimet teurastettu ruokavarastojen täydentämiseksi. Talvikuukausina kaupankäynti korostui, kun ulkomaisten markkinoiden kysyntä kasvoi. Tänä aikana monet kyläläiset matkustivat kaukaisiin maihin, joissa he vaihtoivat tavaroita paikallisten kanssa saadakseen tarvitsemiaan lisätarvikkeita tai materiaaleja kotiin vietäväksi.
Olipa kyseessä kaukaisista maista tulleiden kauppiaiden täyttämät vilkkaat kaupungit tai kaukana sivilisaatiosta sijaitsevat rauhalliset maatalousyhteisöt, viikinkikylät olivat uskomattoman monimuotoisia paikkoja, jotka tarjosivat jotain ainutlaatuista sijainnistaan ja tarkoituksestaan riippuen.
Olipa kyseessä kalastus rannikolla tai viljely metsien keskellä, viikingeillä oli valtava kunnioitus luontoa kohtaan. Tämä antoi heille mahdollisuuden hyödyntää sen antimia täysimääräisesti ja turvata toimeentulonsa ahkeralla työllä ja kekseliäisyydellä vuosisatojen ajan, aina meidän nykyaikaamme asti!
