Viikinkiaika on eurooppalaisen historian ajanjakso, joka kesti vuodesta 793 vuoteen 1066. Se tunnetaan erityisesti merenkulkukulttuuristaan sekä ryöstöretkistään, kaupankäynnistään ja asutustoiminnastaan ympäri Pohjois-Eurooppaa. Tässä blogikirjoituksessa syvennymme viikinkiajan aikajanaan – aloittaen sitä edeltäneestä Vendel-kaudesta – ymmärtääksemme paremmin, miksi tämä aikakausi oli niin vaikuttava varhaisen eurooppalaisen kulttuurin muotoutumisessa.
Vendel-kausi (n. 550–793 jKr.)
Germaanista rautakautta, joka jakautuu varhaiseen (tanskalaisten historiankirjoitukseen tulon myötä) ja myöhäiseen germaaniseen rautakauteen, kutsutaan Ruotsissa Vendel-kaudeksi. Tänä aikana kaupankäynti laajeni nopeasti Pohjois-Euroopassa ja muuttoliike uusille alueille kasvoi. Skandinaviassa tapahtui myös merkittäviä yhteiskunnallisia muutoksia, joilla oli kauaskantoisia seurauksia tuleville sukupolville.
Vuosi 753 merkitsee viikinkiajan alkua ensimmäisen ruotsalaisen siirtokunnan, Aldeigjuborgin (nykyinen Staraja Ladoga lähellä Pietaria, Venäjällä), perustamisen myötä. Vuonna 789 kirjattiin ylös viikinkien tekemä ryöstöretki Portlandin saarelle Englantiin, ja vuonna 793 norjalaiset viikingit ryöstivät Lindisfarnen luostarin Englannissa.
Viikinkien laajentuminen (793–850 jKr.)
Vuonna 793 kolme laivaa saapui Lindisfarnen saarelle Englannin itärannikolla, mikä merkitsi yhden historian kuuluisimman aikakauden alkua: viikinkiajan. Tästä hetkestä lähtien viikingit suuntasivat lukuisille tutkimusmatkoille “löytääkseen” uusia maita Skandinavian ulkopuolelta. He asuttivat Islannin noin vuonna 870 ja Grönlannin noin vuonna 986. Kaiken kaikkiaan viikinkien vaikutuspiiri ulottui Kanadan Newfoundlandista aina Irakin Bagdadiin asti!
Tanskalaiset viikingit tekivät ensimmäisen hyökkäyksen Irlantiin vuonna 795. Tämän jälkeen skandinaavinen laivasto hyökkäsi ja ryösti luostarin Noirmoutierin saarella Akvitanian rannikolla vuonna 799.
Noin vuonna 800 irlantilaiset uudisasukkaat löysivät Islannin, ja viikingit perustivat kauppapaikkoja Skiringssaliin ja Birkaan. Vuosi 802 merkitsi viikinkien asettumista Orkneysaarille, Hebrideille ja Mansaarelle, missä he pysyivät vuoteen 1405 asti. Vuonna 804 Kaarle Suuri tuhosi Slesvigin (pääkaupungin), mikä ajoi monet tanskalaisalukset hakemaan turvaa Englannista tai Norjasta. Vuonna 825 tehtiin tutkimusmatka Konstantinopoliin, jossa viikingit ryöstivät kaupungin esikaupunkeja kolmen päivän ajan, kunnes heidät karkotettiin kreikkalaisilla tulikoneilla, joita ammuttiin Konstantinopolin satama-alueen korkeilta muureilta.
Vuonna 834 kuningas Godfred I perusti Danelagen, joka antoi Jyllannille vallan Itä-Angliassa ja Northumbriassa; tätä kutsutaan “suureksi pakanalliseksi armeijaksi”, joka hyökkäsi Englantiin tänä aikana (865–875). Vuonna 838 kaksi ryhmää purjehti Seine-jokea ylös Ranskassa ja ryösti joen varrella sijaitsevia kaupunkeja Rouenista Pariisiin. He hyökkäsivät myös Espanjan kaupunkeihin, kuten Lissaboniin Portugalissa, ennen kuin suuntasivat Italiaan ja ryöstivät Pavian Lombardiassa (841).
842: Jumiègesin ja Quentovicin ryöstö (Ranska).
Hyökkäykset näihin kahteen satamaan ovat yksi ensimmäisistä kirjatuista tapauksista viikinkien väkivallasta Manner-Euroopassa. Jumièges ja Quentovic olivat tärkeitä frankkien kauppasatamia, jotka yhdistivät Britannian Eurooppaan. Hyökkäämällä niihin viikingit häiritsivät kaupankäyntiä Britannian ja Manner-Euroopan välillä. Tämä on vain yksi esimerkki siitä, kuinka heidän hyökkäyksillään oli kauaskantoisia seurauksia ympäri Eurooppaa.
843: Nantesin ryöstö (Ranska) ja Messacin taistelu (Ranska).
Vuonna 843 Nantes koki erityisen raa’an hyökkäyksen Vestfoldin viikingeiltä, jotka surmasivat piispan ja seurakuntalaiset ennen kuin poistuivat saaliinsa kanssa. Samana vuonna Renaud de Nantes voitti ratkaisevan taistelun Hastingia – viikinkipäällikön liittolaista – vastaan Messacissa, avustajinaan Nantesin kreivi Lambert ja bretonipäällikkö Nominoë. Tämä voitto oli käännekohta ranskalaisessa vastarinnassa viikinkien hyökkäyksiä vastaan.
844: Epäonnistuneet ryöstöretket La Coruñaan ja Sevillaan (Espanja).
Vuonna 844 viikinkijoukot aloittivat tutkimusmatkan Portugaliin, mutta epäonnistuivat Alfonso III:n johtaman portugalilaisen vastarinnan vuoksi, joka onnistui torjumaan heidät ylivertaisella taktiikalla ja paremmin koulutetuilla sotilailla. Viikingit yrittivät myöhemmin kahta ryöstöretkeä Espanjan kaupunkeihin – La Coruñaan ja Sevillaan – mutta heidät torjuttiin jälleen kerran, kun he kohtasivat vahvan vastarinnan kuningas Ramiro I:lle uskollisilta paikallisjoukoilta.
845: Pariisin piiritys ja Hampurin ryöstö (Saksa).
Vuonna 845 Ragnar Lodbrokin johtamat viikinkijoukot piirittivät Pariisin ja vaativat Kaljupää-Kaarlelta lunnaat vastineeksi kaupungin suojelusta tuholta. Kaarle suostui lopulta maksamaan Ragnarille 7 000 puntaa vuodessa kolmen vuoden ajan välttääkseen Pariisin ryöstelyn, kuten monille muille kaupungeille oli käynyt. Samana vuonna tehtiin onnistunut ryöstöretki Hampuriin (Saksa), jossa viikingit ryöstivät luostareista kultaa ja hopeaa ennen kuin palasivat kotiin saaliinsa kanssa.
Viikinkien taantuminen (850–1066)
Viikinkiaika päättyi, kun toistuvat sotilaalliset tappiot pakottivat monet skandinaaviset hallitsijat kääntymään kristinuskoon, mikä merkitsi irtautumista perinteisistä arvoista ja uskomuksista. Kun skandinaaviset kuninkaat omaksuivat kristillisiä perinteitä, kuten yksiavioisuuden, ja vannoivat uskollisuutta suurille eurooppalaisille vallanpitäjille, kuten Englannin ja Ranskan kuninkaille, heidän poliittinen valtansa väheni ajan myötä, kunnes muut hallitsijasuvut syrjäyttivät heidät täysin vuonna 1066.
1066: Stamford Bridgen taistelu ja normannivalloitus
Vuosi 1066 merkitsi merkittävää käännekohtaa Englannin historiassa, mutta myös viikinkien historiassa. 25. syyskuuta 1066 kuningas Harald III Ankara (kuningas Harold II:n seuraaja) kärsi tappion Stamford Bridgellä kuningas Harold II:n joukoille.
Tämä oli viimeinen suuri taistelu anglosaksien ja viikinkien välillä Englannissa ennen Vilhelm Valloittajan hyökkäystä muutamaa viikkoa myöhemmin, 14. lokakuuta 1066, normanniarmeijansa kanssa. Tämä hyökkäys merkitsi anglosaksien vallan loppua Britanniassa sekä viikinkien merkittävän vaikutusvallan päättymistä Englannissa, mutta ei heidän vaikutustaan muissa osissa Eurooppaa tai heidän perintöään hurjina sotureina historian saatossa!
1085: Tanskalaisten viimeinen yritys valloittaa Englanti takaisin
Vuonna 1085 Tanskan kuningas Knuut Pyhä yritti valloittaa takaisin Englannin, jota anglosaksiset joukot olivat hallinneet Alfred Suuren Edingtonin voiton (878) jälkeen. Tämä viimeinen yritys päättyi epäonnistumiseen Knuut Pyhän kuollessa St Albansissa. Sillä oli kuitenkin seurauksia: Vilhelm I käytti sitä tekosyynä aloittaakseen oman Englannin valloituksensa, mikä tunnetaan normannivalloituksena.
1103: Norjan kuningas Maunu Paljassäären kuolema Irlannissa
Hallituskautensa aikana Norjan kuningas Maunu Paljassääri laajensi Norjan vaikutusvaltaa ympäri Eurooppaa. Hän teki useita ryöstöretkiä Skotlantiin, Walesiin ja Irlantiin ja onnistui jopa valloittamaan Dublinin lyhyeksi aikaa. Vuonna 1103 hän kuoli tutkimusmatkalla Ulsterissa (Irlanti), mikä merkitsi norjalaisvallan loppua Euroopassa moniksi vuosiksi eteenpäin.
1151–1153: Norjan kuningas Eystein Haraldssonin ryöstöretket itärannikolla
Kuningas Eystein Haraldssonin valtakaudella Norja jatkoi ekspansiivista politiikkaansa hyökkäämällä Skotlannin ja Englannin itärannikoille vuosina 1151–1153. Tämä politiikka johtui pitkälti hänen halustaan rikkauteen ja valtaan sekä pyrkimyksistään parantaa Norjan asemaa Euroopassa. Valitettavasti Eysteinin kohdalla nämä kampanjat päättyivät Norjan tappioon, kun hänet surmattiin taistelussa skotlantilaisia joukkoja vastaan lähellä Renfrewshirea (Skotlanti).
1171: Viimeisen skandinaavikuninkaan Askulf Mac Torkilin kuolema
Kun anglonormannien joukot olivat ajaneet hänet pois vuosina 1170–1171, Askulf Mac Torkil yritti viimeisen kerran valloittaa kuningaskuntansa takaisin, ennen kuin hän menehtyi taistelussa heitä vastaan lähellä Dublinia (Irlanti). Hänen poismenonsa myötä katosivat kaikki toiveet siitä, että skandinaavit saisivat takaisin hallintaansa Dublinin tai minkään muun tänä aikana menetetyistä kaupungeista.
1185: Normannit käynnistävät voitokkaan tutkimusmatkan Sisiliasta Balkanin Thessalonikiin
Valloitettuaan Sisilian vuosina 1060–1091, Roger II:n johtamat normannijoukot käynnistivät voitokkaan kampanjan Sisiliasta Thessalonikiin (Kreikka) vuosina 1185–1186, minkä ansiosta he hallitsivat suurta osaa Kreikan rannikosta ja rannikkokaupunkeja, kuten Korinttia ja Patrasia. Tämä kampanja merkitsi merkittävää käännekohtaa normannien vallalle, jonka vaikutus ulottui Italian ulkopuolelle muihin Euroopan osiin, erityisesti Kreikkaan ja jopa Anatoliaan (Turkki).
1263: Norjan kuningas Haakon Haakoninpojan kuolema Orkneysaarilla (Skotlanti)
Viimeinen suuri viikinkipäällikkö oli Haakon Haakoninpoika, joka kuoli epäonnistuneen Skotlannin valloitusyrityksen aikana vuosina 1263–1264 lähellä Orkneysaaria (Skotlanti). Hänen kuolemansa merkitsi pohjoismaisen vallan loppua Pohjois-Euroopassa ja viikinkiajan päättymistä. Aika alkoi ensimmäisellä kirjatulla ryöstöretkellä Lindisfarnen luostariin vuonna 793 jKr. ja päättyi vuonna 1263 jKr., kun Haakon kuoli taistellessaan skotlantilaisia joukkoja vastaan Orkneysaarten lähellä.
Viikinkiajan aikajana alkaa sen edeltäjistä, varhaisesta ja myöhäisestä germaanisesta rautakaudesta, ja päättyy skandinaaviseen kulttuuriin jääneisiin pysyviin muutoksiin, jotka johtuivat kristinuskon laajasta omaksumisesta tuon ajan mahtavien hallitsijoiden keskuudessa. Tämä perinteisistä pohjoismaisista uskomuksista luopuminen merkitsi lopullista päätepistettä aikakaudelle, jonka perintö elää edelleen kirjallisuudessa, taiteessa, arkkitehtuurissa, kielessä, musiikissa ja muussa. Verkkosivustojen omistajien, jotka haluavat sisällyttää osan Skandinavian rikkaasta kulttuuriperinnöstä projekteihinsa tai sisältöstrategioihinsa, ei tarvitse etsiä kauempaa kuin näitä historiallisia juuria!
