Niflheim, muinaisnorjaksi Niflheimr eli “Sumun maailma”, on yksi skandinaavisen mytologian yhdeksästä maailmasta. Se edustaa sumun, kylmyyden ja jään valtakuntaa. Kosmologisesti se on vastakohta Muspelheimille, tulen ja kuumuuden maailmalle.
Niflheimin alkuperä
Keskiaikaisen islantilaisen historioitsijan Snorri Sturlusonin kertomassa skandinaavisessa luomismyytissä ensimmäinen olento, jättiläinen Ymir, syntyi, kun Niflheimin jää ja Muspelheimin tuli kohtasivat Ginnungagapin keskellä – kuilussa, joka oli aiemmin erottanut ne toisistaan.
Sana “Niflheim” esiintyy vain Snorrin teoksissa, ja sitä käytetään usein synonyyminä “Niflhelille”, joka on runollinen ilmaisu “Helille”, kuolleiden valtakunnalle. “Niflhel” esiintyy muinaisissa pohjoismaisissa runoissa, jotka ovat huomattavasti Snorrin teoksia vanhempia. On täysin mahdollista, että “Niflheim” on Snorrin oma keksintö. On mahdotonta tietää, onko siihen liittyvä konsepti yhtä myöhäinen ja epäluotettava, sillä ainoa kattava lähde pakanallisesta luomiskertomuksesta on peräisin juuri Snorrin teoksista.
Niflheimin merkittävin piirre oli sen kauhistuttava ja jäätävä kylmyys. Hyperborealaiselle kansalle, joka ymmärsi luonnon karuuden, tämä yhteys on täysin ymmärrettävä. Islannin asukkaille “kylmä” tuli pohjoisesta Niflheimista, Helin valtakunnasta. Tätä yhteyttä korostaa entisestään Hvergelmirin, pohjoismaisten jäätävien jokien alkulähteen, sijainti Niflheimin sisällä:
Sumun maailma, Niflheim, luotiin kauan ennen kuin maa muotoutui; sen keskellä sijaitsee Hvergelmir-niminen lähde, josta saavat alkunsa joet nimeltä Ylgr, Víd, Leiptr, Fjörm, Fimbulthul, Svöl, Gunnthrá, Slídr, Hríd ja Sylgr.
Niflheim, häväistyjen maailma.
Kosmisen luomisen lisäksi Niflheim tarjoaa viimeisen leposijan niille, jotka ovat kuolleet häpeällisesti. Hel, synkkä jättiläisnainen, joka hallitsee kuolleita, asuu myös täällä.
Tämä kuvaus on vastakohta Valhallan sotureita odottavalle loistokkaalle toveruudelle ja juhlinnalle. Niflheimia pidettiin kuitenkin suuren okkulttisen tiedon leposijana sinne haudattujen sielujen ansiosta.
Itse asiassa “kuolleiden maa, alamaailma eli Niflhel, ei ole vain kaiken elämän säilytyspaikka, vaan myös kaiken tiedon lähde, mikä selittää tavan hakea viisautta kuolleiden maasta.” Tätä ajatusta vahvistaa ovela jättiläinen Vafthruthnir, joka myönsi saaneensa suuren osan viisaudestaan kohtaamisistaan kuolleiden kanssa.
